6 weeks left

Tajusin kuinka lopussa mun vuosi jo on. Meillä oli torstaina vika Gold Card. Meidän koulussa on 3 erilaista linjaa normaalin lisäks, ja mä oon semmosella linjalla ku ''Humanities'' jossa enkun ja hissan tunnit on välillä yhdistetty eri luokka-asteiden kanssa ja tehdään paljon enemmän projekteja kun normaalit luokat. Ja ns palkkioksi kaikesta työstä mitä tehdään, saadaan normaaleina viikkoina joka torstai 2. ja 3. tunnit vapaaksi. Meillä on semmoset kullan väriset kortit lompakossa jotka todistaa että saadaan poistua koulualueelta, siitä tulee nimi Gold Card. Alussa kun ei oikeen tunnettu ketään, mentiin Rebeccan kanssa aina koulun lähellä olevaan kauppaan jossa oli kahvila ja hengailtiin siellä. Parin kuukauden jälkeen ku  tutustuttiin ryhmätöissä ja projekteissa enemmän ihmisiin ni alettiin tehä eri juttuja joka viikko. Yleensä ollaan menty Starbucksiin ja puistoon tai jonku kotiin hengailemaan, mutta tänään vikan Gold Cardin kunniaks ajettiin Brianin ja Rebeccan kanssa Sugarloaf - mountain - nimiselle vuorelle josta näkee koko Nevada Cityn. Oli ihanaa taas viettää aikaa näiden kahen kanssa, mutta samalla tulee kauheen haikee fiilis ku tietää ettei tälläsiä juttuja tuu tapahtumaan enää paljoa..

Joskus pari postausta sitte kerroin olevani valmis palaamaan Suomikotiin. Mut nyt jos multa kysyttäis ni voisin hyvin jäädä tänne vielä toiseksikin vuodeksi. Elän täällä unelmaa. Rakastan olla täällä ja vaikka kauheelta kuulostaakin, ni ei mulla oo ikävä Suomeen. Toki on ihana nähä kavereita ja perhettä, älkää käsittäkö väärin, mutta jotenki tykkään vaan enemmän olla täällä. Oon ihan rakastunu Pohjois-Californiaan, small talkiin, ihmisiin ja jopa high schooliin. En ois ikinä uskonu vuoden alussa että mulle vois tulla näin ikävä meiän High Schoolia, mut nykyään joka aamu kouluun mennessä oon yhtä hymyä ku tiedän että koulussa tulee ihan varmasti olemaan kivaa. Vaikkei se opetuksen taso kauheen hyvää ookaan ja meitä kohdellaan ku lapsia, ni koulussa on silti paljon kivempaa ja ihmiset on ihan mahtavia.

Mun hostveljellä oli parin yön leirikoulu jonne mun hostvanhemmatki meni, joten olin kaks yötä Haleylla maanantaista keskiviikkon. Oli tosi kivaa, mutta ihmeellisesti mulla tuli ikävä mun hostperhettä jo vaikka oltiinkin vasta 2 yötä erossa. En tiiä yhtään miten tuun pärjäämään kun kohta ei tulla näkemään enää ollenkaan. Tunnen itteni ihan perheenjäseneks täällä ja he on kaikki niin ihania.

Perjantaina meillä oli Senior Picnic, joten normaalia koulua ei ollu ollenkaan. Mun onneksi se järjestettiin yhessä puistossa 5 minuutin kävelyn päässä meiltä kotoota. Rebecca tuli aamulla meille ja lähettiin sinne yhessä kymmenen aikoihin. Itse picnic ei ollu kovinkaan ihmeellinen. Moni senior tuli paikalle ilmottamaan ittensä, syömään ja sit lähti pois. Jäätiin hengailemaan vaihtariporukalla jokski aikaa kumminki puistoon ja oli ihan kivaa. 12 aikaan lähettiin yhen seniorkaverin kyydillä Starbucksin kautta koululle. Siellä alemmille luokka-asteille oli järjestetty High School Nations - tapahtuma johon sit mentiin ''kuokkimaan''. Paikalla oli bändi josta en ennen ollu kuullukaan, pelejä, ilmasta tavaraa ja ties mitä. Oli ihan tosi hauskaa ja hengailin lähinnä Jenkkikamujen kanssa.

Mä ja Aasialaiset vaihtarit <3

High School Nation tilaisuudessa sai suunnitella omat tennarit joista 5 parasta saa kengät omiks. Mun luomus oli kyl taiteellisesti aika kaukana monien muiden kengistä mut ihan hauskaa oli piirrellä ajan kuluks:D

Saatiin ilmaset lippikset johon saatiin ite painaa tollaset logot. Tuskin kyllä käytän missään mut jääpähän tästäki muisto haha.

Tänään lauantaina ei oo vielä ainakaan tiedossa mitään kummempaa ohjelmaa. Huomenna on kauan odotettu AFS- tapaaminen ja oon tosi innoissani et pääsen taas näkemään kaikkia meiän alueen vaihtareita pitkästä aikaa! Tosiaan enää noin 6 viikkoa jäljellä täällä, ihan hullua. Koulussa kaikki koko aika puhuu ens kouluvuodesta ja sitä mitä ne tulee tekemään ja ite en haluis aatella ens vuotta ollenkaan.. On kyl ihanaa et oon saanu koulussa niin paljon läheisiä kavereita. Yks mun hyvä kaveripoika humanities- tunneilta just tekstaili mun kanssa ja ku kysyin ostiks hän vuosikirjaa johon voisin kirjottaa ni ei tietenkään.. Mut sit se sano et mun pitää printata kuva ittestäni ja kirjottaa sinne taakse sille viesti et hän voi laittaa sen seinälleen ja aina muistaa mut ni tuli ihan tosi hyvä mieli. Koska välillä ahdistaa et mitä jos muutaman kuukauden päästä kukaan ei enää muistakaan... Mutta onneks mun kaverit on täällä ihan mahtavia ja oon varma että tullaan pitämään yhteyttä aina<3 :)

Helmi