Suomi

Viime viikonloppu oli hyvästejä täynnä ja sitten lähdettiinkin kohti kotiSuomea. Täällä on nyt tultu 5 päivää oltua, joista Ruis Rockissa puolet ajasta. On ollu siis tosi hauskaa mutta kotona yksin istuskellessa ajatukset väkisinkin siirtyy jenkkikotiin, perheeseen ja kavereihin. Voin sanoa että nyt on jo kauhee ikävä.. Nautiskelen kuitenkin parhaani mukaan Suomen kesästä ja koitan asettaa ittelleni uusia tavotteita ja unelmia jottei tuntuis että jäis paikalleen jummaamaan. Eiköhän se siitä (: Tää taitaa olla tän blogin vika postaus ja viimesen kerran sanon että oli kyllä elämäni ehottomasti paras ja opettavaisin vuosi jota en mistään hinnasta vaihtais pois! Tsemppiä kaikille syksyllä vaihtoon lähtijöille, ette tuu katumaan päätöstänne!!

''exchange year is not a year in your life - it's a life in a year''

-Helmi <3

Coming to a close

En voi tajuta. En vaan voi tajuta että tää kaikki on kohta ohi. Mun vaihtovuosi, unelma, jää kohta taakse. Se meni niin nopeesti. Tuntuu että tää ois ollu vaan pitkä ihana uni, enkä tiiä jos haluisin koskaan herätä tästä unesta. Mulla on enää 3 kokonaista päivää ja sunnuntaina pitää sanoa hyvästit hostperheelle. Viime viikolla hyvästelin mun parhaan kaverin Haleyn ja voin sanoa että se oli paljon vaikeempaa ku osasin kuvitella.. Muutamalle muullekin kaverille oon jo sanonu heipat ja huomenna nään varmaan yhen mun parhaista kavereista Brianin vikaa kertaa. Tää on ihan hullua, ei sitä oikeen osaa selittää. 

Kesälomalla oon hengaillu kavereiden kanssa ja sit mun vanhemmat tuli tänne 3 päiväksi viime viikolla. Sunnuntaina oli isänpäivä ja sanoin kans heipat mun hostisovanhemmille. Nää vikat viikot ja etenki päivät on kyl vaikeita, samalla aikaa oon niin ilonen kaikesta mutta yhtäkkiä saatan melkeen purskahtaa itkuun kun ajattelen tekeväni jotain asiaa vikaa kertaa. Mut kai se kuuluu asiaan. Ja elämään. Että osaa päästää irti ja sanoa hyvästit - vaikka se tosi epäreilulta tuntuukin. Tää vuosi on kyllä parasta mitä mulle on tapahtunu, jopa ne huonot asiat ja päivät on opettanu mulle niin paljon. Mutta kaikista kiitollisin oon niistä ihmisistä keistä on tullu mulle niin rakkaita ja läheisiä. Tiedän että tuun vielä joku päivä tänne, ehkä vaan käymään, tai kuka tietää jos pidemmäksikin aikaa. Täällä on mun koti ja ainaki puolet mun sydämestä jää tänne asumaan. Mut kyllä Suomikin vähän houkuttelee - kaverit, läheiset ja kaikki hauska kesällä. Mutta eipä oikeen muuten. Mitä jos en mahdukaan enää siihen samaan muottiin ja kuvaan? Pitääkö mun taas luoda uusi elämä? Jos pitää, niin ainakin mulla on tuhat kertaa enemmän asennetta, itsevarmuutta ja positiivisuutta kun koskaan ennen.

-Helmi

Graduation

Nyt on Amerikkalainen High School kokonaan ohitse. Tuntuu ihan uskomattomalta miten nopeesti nää kuukaudet meni ja että en astelekaan tällä viikolla tutuissa luokkahuoneissa. Perjantaina mentiin Brianin ja hänen yhden kaverin kanssa joelle uimaan koulun lopun kunniaksi. Graduation oli lauantai aamuna yhdeksältä, itse tilaisuus kesti ehkä noin 1,5 tuntia mutta tuntui sitäkin pidemmältä, sillä ulkona paistoi aurinko ja oli yli 30 astetta ja hikoiltiin kaikki niissä puvuissa. Oli kummiski kiva päästä olemaan osana sitä.

parhaita<3

Illalla kahdeksalta oli Grad Night senioreille yhellä kuntosali rakennuksella. Siellä oli mm sumopainia, hierontaa, kynsien laittoa, henna tatskoja, leffoja, taikuri, hypnotisoija (en kyl tiiä voinko uskoo siihen haha), pomppulinnaratoja, pelejä, casino-huone, ruokaa ja juomaa, uima-allas ja kaiken näköstä muuta kivaa. Se kesti aamu neljään asti ja oli kyllä tosi kivaa! Kahdelta oltiin parin kaverin kanssa kyl niin väsyneitä et mentiin vaan makoilemaan leffahuoneeseen ja chillattiin:D Yöunet tais jäädä alle viiteen tuntiin..ups.

nyt lomailua vaan!

Helmi

6 weeks left

Tajusin kuinka lopussa mun vuosi jo on. Meillä oli torstaina vika Gold Card. Meidän koulussa on 3 erilaista linjaa normaalin lisäks, ja mä oon semmosella linjalla ku ''Humanities'' jossa enkun ja hissan tunnit on välillä yhdistetty eri luokka-asteiden kanssa ja tehdään paljon enemmän projekteja kun normaalit luokat. Ja ns palkkioksi kaikesta työstä mitä tehdään, saadaan normaaleina viikkoina joka torstai 2. ja 3. tunnit vapaaksi. Meillä on semmoset kullan väriset kortit lompakossa jotka todistaa että saadaan poistua koulualueelta, siitä tulee nimi Gold Card. Alussa kun ei oikeen tunnettu ketään, mentiin Rebeccan kanssa aina koulun lähellä olevaan kauppaan jossa oli kahvila ja hengailtiin siellä. Parin kuukauden jälkeen ku  tutustuttiin ryhmätöissä ja projekteissa enemmän ihmisiin ni alettiin tehä eri juttuja joka viikko. Yleensä ollaan menty Starbucksiin ja puistoon tai jonku kotiin hengailemaan, mutta tänään vikan Gold Cardin kunniaks ajettiin Brianin ja Rebeccan kanssa Sugarloaf - mountain - nimiselle vuorelle josta näkee koko Nevada Cityn. Oli ihanaa taas viettää aikaa näiden kahen kanssa, mutta samalla tulee kauheen haikee fiilis ku tietää ettei tälläsiä juttuja tuu tapahtumaan enää paljoa..

Joskus pari postausta sitte kerroin olevani valmis palaamaan Suomikotiin. Mut nyt jos multa kysyttäis ni voisin hyvin jäädä tänne vielä toiseksikin vuodeksi. Elän täällä unelmaa. Rakastan olla täällä ja vaikka kauheelta kuulostaakin, ni ei mulla oo ikävä Suomeen. Toki on ihana nähä kavereita ja perhettä, älkää käsittäkö väärin, mutta jotenki tykkään vaan enemmän olla täällä. Oon ihan rakastunu Pohjois-Californiaan, small talkiin, ihmisiin ja jopa high schooliin. En ois ikinä uskonu vuoden alussa että mulle vois tulla näin ikävä meiän High Schoolia, mut nykyään joka aamu kouluun mennessä oon yhtä hymyä ku tiedän että koulussa tulee ihan varmasti olemaan kivaa. Vaikkei se opetuksen taso kauheen hyvää ookaan ja meitä kohdellaan ku lapsia, ni koulussa on silti paljon kivempaa ja ihmiset on ihan mahtavia.

Mun hostveljellä oli parin yön leirikoulu jonne mun hostvanhemmatki meni, joten olin kaks yötä Haleylla maanantaista keskiviikkon. Oli tosi kivaa, mutta ihmeellisesti mulla tuli ikävä mun hostperhettä jo vaikka oltiinkin vasta 2 yötä erossa. En tiiä yhtään miten tuun pärjäämään kun kohta ei tulla näkemään enää ollenkaan. Tunnen itteni ihan perheenjäseneks täällä ja he on kaikki niin ihania.

Perjantaina meillä oli Senior Picnic, joten normaalia koulua ei ollu ollenkaan. Mun onneksi se järjestettiin yhessä puistossa 5 minuutin kävelyn päässä meiltä kotoota. Rebecca tuli aamulla meille ja lähettiin sinne yhessä kymmenen aikoihin. Itse picnic ei ollu kovinkaan ihmeellinen. Moni senior tuli paikalle ilmottamaan ittensä, syömään ja sit lähti pois. Jäätiin hengailemaan vaihtariporukalla jokski aikaa kumminki puistoon ja oli ihan kivaa. 12 aikaan lähettiin yhen seniorkaverin kyydillä Starbucksin kautta koululle. Siellä alemmille luokka-asteille oli järjestetty High School Nations - tapahtuma johon sit mentiin ''kuokkimaan''. Paikalla oli bändi josta en ennen ollu kuullukaan, pelejä, ilmasta tavaraa ja ties mitä. Oli ihan tosi hauskaa ja hengailin lähinnä Jenkkikamujen kanssa.

Mä ja Aasialaiset vaihtarit <3

High School Nation tilaisuudessa sai suunnitella omat tennarit joista 5 parasta saa kengät omiks. Mun luomus oli kyl taiteellisesti aika kaukana monien muiden kengistä mut ihan hauskaa oli piirrellä ajan kuluks:D

Saatiin ilmaset lippikset johon saatiin ite painaa tollaset logot. Tuskin kyllä käytän missään mut jääpähän tästäki muisto haha.

Tänään lauantaina ei oo vielä ainakaan tiedossa mitään kummempaa ohjelmaa. Huomenna on kauan odotettu AFS- tapaaminen ja oon tosi innoissani et pääsen taas näkemään kaikkia meiän alueen vaihtareita pitkästä aikaa! Tosiaan enää noin 6 viikkoa jäljellä täällä, ihan hullua. Koulussa kaikki koko aika puhuu ens kouluvuodesta ja sitä mitä ne tulee tekemään ja ite en haluis aatella ens vuotta ollenkaan.. On kyl ihanaa et oon saanu koulussa niin paljon läheisiä kavereita. Yks mun hyvä kaveripoika humanities- tunneilta just tekstaili mun kanssa ja ku kysyin ostiks hän vuosikirjaa johon voisin kirjottaa ni ei tietenkään.. Mut sit se sano et mun pitää printata kuva ittestäni ja kirjottaa sinne taakse sille viesti et hän voi laittaa sen seinälleen ja aina muistaa mut ni tuli ihan tosi hyvä mieli. Koska välillä ahdistaa et mitä jos muutaman kuukauden päästä kukaan ei enää muistakaan... Mutta onneks mun kaverit on täällä ihan mahtavia ja oon varma että tullaan pitämään yhteyttä aina<3 :)

Helmi

Senior Ball

Lauantai aamuna heräsin puol seittemän aikoihin, puin treenikamat päälle ja lähin kirkolle. Siellä oli semmonen hyväntekeväisyysjuoksu, 5km tai 10 km ja mä valitsin juosta sen 5. Juoksin parin mun kaverin kanssa osan ja sit osa matkasta mentiin kukin omaan tahtiin. Se ei siis varsinaisesti ollu mikään kisa, mut koitin kuitenki ettei yli puoleen tuntiin menis ja siinä onnistuinki haha. 155 ihmistä juoksi (tai käveli..) sen 5 km ja mä olin 37. ja omasta tyttöjen ikäryhmästä olin 2. tosin meitä oli vaan 5 haha, sain kummiski mitalin joka oli ihan hauskaa.

Iltapäivällä mulla oli kampaaja-aika, ja sen jälkeen vielä laittauduttiin meillä kotona kolmen kaverin kanssa ennen ku lähettiin syömään ja tanssiin. Täytyy sanoo taas kerran et täällä kaikkeen kyllä panostetaan niin paljon enemmän, meiänki ball oli semmosessa hienossa juhlapaikassa joka oli koristeltu tosi upeeks ja musa, valot yms oli ihan perfect. Oli ihan tosi kiva ilta kavereiden kanssa! Oikeestaan ihan kiva oli mennä tällä kertaa ilman deittiä, ku kummiski oon parissa koulun tansseissa ollu deitin kaa, nyt pääs ihan vaan nauttimaan hyvien ystävien seurasta :) 

Helmi

18

Täytin 18 viime viikon torstaina. Aamulla koulussa pari kaveria oli oottamassa ruokalan edessä ilmapallojen, lahjojen, nallen ja tiaran kanssa joiden kanssa koulussa kävelin koko päivän. Tääl on kyllä ihan eri meininki, jos jollain on synttärit ni koulussa kaikki randomitki huutelee onnitteluita ja puolitut tulee halaamaan, just hauskaa! Meil oli kans kahen tunnin hypäri ja ajettiin Brianin ja Rebeccan kaa ympäriinsä ja he osti mulle kakkua ja limua:) Illalla mentiin hostperheen kanssa syömään. Perjantaina järkättiin mun synttäreitä hostäidin kanssa, leivoin kakkua yms. Tehtiin kellarikerrokseen ns juhlahuone, koristeltiin seinät värjätyillä lakanoilla, tyllillä yms. Lauantaina viiden jälkeen kaverit tuli meille, hengailtiin, pelailtiin pelejä, syötiin PALJON suklaata. Mun synttäreiden teemana oli suklaa, meil oli mm. Suklaafondue fountain hedelmillä ja mansikoilla, brownieita ja miljoonia erilaisia suklaaherkkuja, nams! Osa kavereista lähti 10-11 aikaan ja 5 jäi yöksi. Käytiin yöllä kävelemässä downtownissa ja sit laitettiin patjat ja makuupussit valmiiks ja kateltiin leffoja, oli tosi kivat synttärit!

Viime viikolla näiden tuttu nainen kuka on valokuvaaja otti ns seniorpictures musta. Eli tääl on tapana ottaa seniorvuotena valokuvia valokuuvaajan kanssa ja sit monesti joku niistä laitetaan vuosikirjaan tai sit ne on ohan vaa omaks muistoks ja vanemmille, kavereille yms. Meillä oli tosi hauskaa ku otettiin näitä kuvia, menin mm vaatteet päällä jokeen :D



Huomenna takaisin kouluun - lauantaina odottaa Senior Ball!

Helmi

hyvä paha kaipuu

En oikeen osaa sanoa että mulla ois Suomeen ikävä. Ikävän saa niin helposti kuulostamaan negatiiviselta, ihan ku haluis pois jostain jonkun luo tai jonnekin. Ei mulla oo ikävä Suomeen, enemmänki kaipuu. Oon nyt asunu 250 päivää tässä pikkukylässä ja 70 päivää enää jäljellä, voin sanoa olevani aika valmis. Valmis palaamaan kotiin, tuttuun ja turvalliseen, sille omalle comfort zonelle jossa ei joka hetki tartte miettiä miten pitää toimia. Antaisin paljon jotta saisin istua terassilla ruisleivän ja piimälasin kanssa tai saunoa sunnuntai-iltana. 70 päivään mahtuu kyllä vielä paljon enkä todellakaan haluis niitä päivä poiskaan ottaa, aika tuntuu melko sopivalta. On tulossa mun synttärit, Senior Ball, luultavasti telttaretki kavereiden kanssa, kavereiden synttäreitä, graduation, Suomivanhempien kyläily, isäntäperheen kanssa lähialueilla matkailu ja ties mitä kaikkea. Viime viikonloppuna oltiin perinteisissä Cowboy-häissä maaseudulla ja oli ihan mahtava kokemus! 

Silti Suomielämä kutkuttelee varpaissa ja ehkä vähän jo sormenpäissäkin, on ihana palata kotiin 10 000 muistoa rikkaampana, vähän lisää elämästä oppineena, ymmärtäväisenä, toisen kulttuurin ja kielen osaavana, onnellisena, monia ystävyyssuhteita ja toista kotia omaavana ja ennen kaikkea katumatta mitään.

Katuisin varmaan koko loppuelämäni jos en ois lähteny, tai en tiiä, koska sillon en tietäis mitä kaikkea oisin menettäny. Niille kaikille ketkä lukee tätä ja edes miettii ihan vähän josko vaihtovuos ois itteään varten ni yhen asian voin sanoa ja sen tossa kyllä sanoinkin jo; jos et lähe ni kadut, mut jos lähet ni et tuu ikinä katumaan. Kyllä vaihtovuosi on välillä vaikeeta mutta se kuuluu asiaan varmaan melkeen ihan jokaisella. Vaikeuksien kautta voittoon vai miten se meni?

 

Ehkä se vaikein asia koko kotiin paluussa tulee olemaan sopeutuminen. Se oma paikka ei oo enää se sama, kaikki on jollain tapaa niin erilaista ja eniten niistä varmaan mä oon erilaisin itse. Tiiän palaavani takas eri ihmisenä ja vaikka se tuntuuki hyvältä ni en tiedä kuinka kauan aikaa tulee menemään sen oman uuden paikan löytämisessä - ehkä ei montaakaan päivää, mutta ehkä moniakin kuukausia. Sen näkee sitten. Ja varmaan myös se kaipuu tänne, ehkä jopa se ikävä, en haluis liikaa ajatella sitä vielä ku täällä on kuitenki aikaa nauttia, mutta entä jos en sopeudukaan enää takas kotiin ja haluunki vaan takas siihen mulle uuteen, mutta tuttuun paikkaan. Tähän pieneen kylään vuorten vierelle, hippiyhteisöön, High School draamaan ja small talkin paratiisiin.

Helmi