Wednesday's Thoughts

Yhellä mun kaverilla on enää noin 20 päivää siihen, että se lähtee vuodeksi Japaniin. Vuosi. Se on oikeesti pitkä aika. Mutta toisaalta taas niin lyhyt.Tuntuu että aika menis nopeemmin kun ennen, mutta samalla hitaasti. Ristiriitaista. Odottavan aika on pitkä. 

Hassua kyllä, mua taitaa jännittää jopa enemmän ku mun kaveria joka lähtee kohta. Sillä on sentään kokonaan vieras kieli edessä, ihan erilainen kaupunki, ihan erilainen kulttuuri. Kaikki uutta. Mun kohteena on vaan ''perus'' Jenkkilä, jossa puhutaan sitä mukamas tuttua ja turvallista englantia ja kulttuurishokin ei pitäis olla niin valtava. Silti oon tosi epävarma. 

Pelkään että mulla on liikaa odotuksia. Vaikka mä uskon että vaihtovuodesta tulee jäämään käteen mahtavasti uusia kokemuksia, kasvamista, itsenäistymistä, ystäviä ja iloa, pelkään silti odottavani liikaa. Mulla on valitettavasti mielessä jo toiveosavaltioitakin johon haluisin ja unelmoin pienestä koulusta, sekä tietyntyyppisestä asuinympäristöstä. Todellisuudessa tuun varmaan asumaan ihan toisella puolella Amerikkaa ja käymään isossa Jenkkikoulussa kolmen tuhannen muun oppilaan kanssa. En haluaisi valittaa, mutta just tällä hetkellä ajatus tuntuu tosi pelottavalta. 

Kaikenlaiset muutkin pelot vaihtovuodesta pyörii mun mielessä silloin tällöin, vaikka lähtöön on vielä se puolisen vuotta. Entä jos vaikka kaverit tai mä itse muutun vuoden aikana niin paljon, ettei se sama 'kemia' enää toimikaan mun palattua takas? Tai entä jos en saakaan kavereita tai jostain syystä sopeudu kunnolla heti alussa? (Toki tiedän että sopeutuminen vie oman aikansa mutta silti!) Tai vaikkapa jos isäntäperheen kanssa hommat ei luista. Lähen kuitenkin maailman toiselle puolelle yksin, vaikka siellä se tuttu ja turvallinen englanti odottaakin. Ei perhettä, ei kavereita, ei tuttua karvakoiraa, ei omaa sänkyä, ei mitään omaa tai tutta. Vaan ne muistot ja ehkä pari valokuvaa mukana. Moni jolle oon tästä jotain maininnu on vaan todennu ''Älä nyt valita, sä pääset vuodeks Amerikkaan! Kyllä sä siellä saat kavereita ja kaupanpäälle opit englantia ja pääset shoppailemaan.'' Tiedän, mutta ei lähtö silti tuu olemaan mikään helppo.

Tää kaikki tuntuu jotenki tosi oudolta ja oikeestaan vasta nyt oon alkanu ymmärtää mitä kaikkea vuosi voi tuoda tullessaan. En silti valita tai oo perääntymässä. Vaihtovuosi toisessa maassa on mun unelma ja mä haluun elää mun unelmaa.

Kaikenkaikkiaan oon siis tosi tyytyväinen ja vaikka mua pelottaa ja jännittää, en malttais odottaa. Vaihtariksi lähtö on ehkä yks mun hulluimmista ideoista ikinä, mutta silti varmasti yks parhaista mitä mulla tulee ikinä olemaan. Mulla on mahollisuus lähteä, ja oon halunnu tätä kauan. Kukaan ei pakota mua menemään ja tää on ihan mun oma valinta. Tiedän myös ihmisiä jotka haluis lähteä, muttei vaan syystä tai toisesta voi, joten tunnen itteni aika onnekkaaksi. Vaikka mä jätänki tän kaiken suomielämän taakse, ni toivon löytäväni toisen kodin myös Amerikasta.

Helmi

Photoshooting

Valokuvausta Monan kanssa. Kuvissa sekä mun että Monan uudet Vanssit <3 Kukkapaita on myös melko uus, ostin sen jokin aika sitten ginatricotista.

Kivaa koulunalkua,

Helmi

Snowparadise

Hiihtoloma on sujunu ihan kivoissa merkeissä. Oltiin iskän kanssa Itävallan Lech'issä laskettelemassa 5 päivää ja oli ihanaa päästä laskettelemaan kunnon rinteisiin ja upeisiin maisemiin. Kuvat on vaan kylästä jossa meiän hotelli oli, sillä en viittiny ottaa hyvää kameraa rinteisiin mukaan ja toisen kameran + kännykän kuvia en oo vielä ladannu koneelle.

AFS:ältä ei oo kuulunu mitään, enkä oikeen usko et pitkään aikaan tuleekaan mitään uutta. Haaveilen jo tässä vaiheessa salaa isäntäperheestä vaikka tiiän että harva saa sijoituistietoja ennen kesää. Ois vaan tosi kiva saada tietää edes mihin päin USAa tulee muuttamaan!!


Helmi

Back in the business

Taas jälleen kerran huomaan kuinka paljon olen laiminlyönyt tätä blogia. Mulla ei oo ollu minkään laista motivaatiota edes kirjautua bloggeriin, kun ei oo oikein ollut mitään kerrottavaakaan. Nyt talvella en vaan jaksa raahata kameraakaan ulkona, eikä muutenkaan oo oikeen kuvausinspiraatiota. Sori siis.

AFS ilmoitti itsestään joskus reilu viikko sitten (?). Mun lähtöpäivä tulee todennäkösesti olemaan 14-15.8, eli joskus koulunalun aikoihin. Vaikka siihen mun lähtöön on oikeesti ihan hirmusen pitkä aika, tuntuu se jo paljon konkreettisemmalta kun päivätkin on tiedossa ja silleen.. Oon kyllä tosi innoissani ja välillä manailenkin tätä reilun puolen vuoden odotusta. Toisaalta oon myös kiitollinen siitä, että mulla on vielä reilusti päiviä viettää aikaa mulle tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa ja tiedän että lähdöstä tulee varmaan tosi vaikea. Oonkin päättäny että ens kesästä tulee ihan mahtava ja etten aio laiskotella joka päivä sisällä. Onhan se myös mun vika kesä alaikäsenä 8) hehee. Ihmeellisesti tulee kesäfiilis ku rupee kesästä kirjottelemaan, mutta kyllä se kesä sieltä kohta tulee!

Tää viikonloppu meni hyvän kaverin kanssa mökillä, ihan vaan rentoutuen ja ajatukset poissa koulusta. Ootteko muuten nähny leffaa The specialist ? En yleensä oo mikään toimintaleffojen suurin ystävä, mutta toi oli ihan mahtava. Suosittelen.

Kivaa alkavaa viikkoa, mä lähen nyt laskemaan matikkaa!

Helmi

p.s AFS:ältä soitettiin myös ja pyydettiin lähettämään mun lukioarvosanoja ja en tosiaankaan oo kovin innoissani niitä antamassa, heh.. :p