Nevada City

Tajusin  etten ookaan kertonu kauheesti tästä kaupungista, tai oikeestaan kylästä missä asun. Nevada City on siis melko pieni parin tuhannen asukkaan kylä lähellä vuoristoa ja tää on kans Nevada Countyn ''pääkaupunki''. Täällä kylässä asu tosi paljon ihmisä sillon ku Californiassa oli kullankaivajia, joten nykyään tää on osittain ns turstimesta ja tääl on paljon kaikkia luonnonpaikkoja lähellä mis voi lukee esim. kullankaivajien historiasta yms haha. 

Tän kirkon edessä ootan koulubussia jos meen bussilla kouluun.

Ite asun ihan lähellä kauppoja ja kahviloita downtownissa. Ihan muutamassa minuutissa siis kävelen keskustaan mikä on kyllä tosi kiva! Koska en saa ajaa autoa täällä ja osalla kavereilla ei myöskään oo autoa ni pääsee ainaki jonneki ilman että joutuu aina pyytämään hosteilta kyytejä. Downtown koostuu pääasiassa oikeestaan yhestä isosta kadusta ja sit muutamasta pikku sivukujasta joiden varrella on pieniä kauppoja, ravintoloita ja pubeja. Ihmisiä täällä ei päivisin kauheesti näy, mutta iltasin - etenki viikonloppusin - vilskettä on yllättävän paljon. 

Nevada County on tunnettu paljosta huumeiden kasvatuksesta joten täällä tosiaan näkee melko paljon ihmisiä ketkä niitä käyttää. Meiän koulun oppilaista viimevuonna jonku tutkimuksen mukaan jopa 90% oppilaista oli kokeillu jotain huumetta elämänsä aikana, eli aika isoissa lukemissa pyöritään. Mut täällä on kyl kaikki silti tosi mukavia ja en usko et ainakaan mun kavereista niitä moni ois käyttänny. Mut tosiaan monien oppilaiden vanhemmat kasvattaa marijuaanaa kotona vaikka se onki laitonta täällä...  Muutenki täällä näkee aika paljon hippityylisiä ihmisiä, etenki  20-50-vuotiaita ihmisiä rastat päässä ja dyetye-paidat päällä. Ja orgaaninen ruoka on tosi iso juttu! Ja muutenki koitetaan syödä semiterveellisesti, ostetaan vihannekset ja hedelmät torilta kesäsin ja moni välttää kans gluteenia. Ja meiänkään perheessä ei oo mikroa koska nää aattelee et se on tosi pahaks ruoalle. Vaikka koitetaanki syödä terveellisesti ni on täällä silti enemmän isoja ihmisiä ku Suomessa hehe mut ei ehkä niin paljoo ku oisin aluks tänne tullessa kuvitellu.

Tykkään kyllä asua täällä ihan tosi paljon! Vaikka välillä ehkä kaipaiski isompaan kaupunkiin, ni kyllä oon silti tyytyväinen että asun täällä melko rauhallisesti ku vaikka Los Angelesissa tai muussa isossa kaupungissa. Täällä voi vapaasti liikkuu ulkona, mennä downtowniin tai kävelylle luontoon - oon kuullu että aika monella asuinalueella USA:ssa ei oo kovin mahollista vaan kävellä kaduilla mikä on musta ainaki tosi outoa (?) .

Eipä mulla mitään  muuta tällä kertaa, kohta ois lähtö Youth Groupiin:-) 

Helmi

Little things

Oon oppinu täällä paljon kolmessa kuukaudessa. En tarkota opituilla asioilla matikkaa tai historiaa, vaan elämää. Asioita elämästä itsessään, uusia näkökulmia ja arvoja. Ennen tänne muuttamista asioiden tärkeysjärjestykset oli mulle ihan erilaiset ja arvostin asioita ihan eri tavalla kun nyt. Itsevarmuus on kasvanu huimasti. Oon oppinu nauttimaan niistä pienistä asioista elämässä paremmin. Oon oppinu olemaan kiitollinen.

On totta ku sanotaan että vaihtarilla kaikki tunteet tuntuu ainaki 10-kertaisina. Jos puolituttu moikkaa sua koulussa tai joku pyytää hengaamaan koulun jälkeen ni se saattaa piristää sun koko loppupäivän, mutta toisaalta jos esim joku kenen kanssa juttelit edellisenä päivänä ilosesti ei oo huomaavinaankaan sua koulussa, saattaa koko päivä olla ihan pilalla ja mieli maassa. Suomessa luultavasti vaan kohauttaisin hartijoita ja antaisin asian olla, mutta täällä sitä saattaa toisinaan miettiä mikä on vikana ja purra hammasta välttääkseen itkupotkuraivarit pienistäki asioista.

Vaihtarin näkökulmasta mulla on täällä nyt melko vakaa elämä. Tai olihan mulla elämä aiemminkin, jos elämäksi luokitellaan se että joka päivä koulun jälkeen tulee kotiin ja seuraavana aamuna menee takas kouluun. Vaikka mun elämänä on ihan erilainen kun Suomessa, ni se on kuitenki sellanen josta nautin ja jonka pienistä iloista saan aikaseks ne mulle rakkaat muistot. Mulla on perhe joka välittää, pikkuveli kuka joka ilta antaa hyvänyön halin ja viikonloppu aamusin pomppaa mun huoneeseen ku oon vielä puoliunessa tai vähintään koputtaa mun oveen niin kauan että herään. Mulla on kavereita keille voin kertoa mun murheista ja iloista, ja kaikista tärkeintä on että voin olla täysin oma itteni niiden seurassa. Ei tartte sellasta tiettyä varautuneisuutta mikä ainaki mulla on välillä uusien ihmisten seurassa, voi käyttäytyä oudosti ja tehdä typeriä ja lapsellisia juttuja ilman että kukaan kattoo vinoon ja miettii mielessään ettei ainakaan halua tuntea tota. Oon myös ymmärtäny että kavereiden määrällä ei loppupeleissä oo mitään merkitystä. Yksikin hyvä ystävä on arvokkaampi ku monta ''hengauskaveria''.

Koulu on jo ihan arkipäivää, samoin joka keskiviikkoinen youth group. Cross country tosiaan loppu viikko sitte, tuntuu toisaalta melko haikeelta ku oli tottunu näkemään tiimin joka päivä, jännittämään yhessä kisoja tai manailemaan rankkoja treenejä. Keväällä ehkä alotan trackin jos on vielä fiilistä. Suosittelen kyl kaikille vaihtareille jotain harrastusta, paljon helpompaa tavata ihmisiä ja koti-ikäväkään ei ehdi tulla kun on tekemistä.

Tää viikonloppuki on kohta ohi. Perjantaina menin koulun jälkeen Haleylle, leivottiin ja kateltiin leffaa. Mun kaveri Sara crosscountrytiimistä kutsu mut sen kirkon kanssa yövaellukselle, joka oli eilen. Haha uskokaa tai älkää mut Californiassaki on kylmä - vaellettiin nimittäin lumisateessa ( ei kyl mitään verrattuna Suomen lumisateisiin...). Oli tosi kivaa ja noin 4 mailin vuorella vaelluksen jälkeen palattiin kirkolle, pelattiin Nerf-Waria joka on semmosta sotaa aseilla joissa on pehmeitä panoksia sisällä haha, ja sit yövyttiin kirkolla. 

Täytyy vielä sanoa että vaihtariks lähteminen on kyllä mun elämän paras päätös, vaikka välillä siltä ei ois tuntunukkaan. Vaihtarina olemista ei voi oikein kuvailla ja parhaiten sen ymmärtääki vaan toiset vaihtarit / ex-vaihtarit. Ennen mun omaa vaihtovuotta ajattelin että pystyisin hyvin kuvittelemaan mimmosta vaihtarina on, mut täytyy sanoa että pieleen meni ainaki puolet ajatuksista. Täällä jokainen päivä on ku uus selviytymistarina, kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta kun kaikkeen tottuu, ei halua edes kuvitella että siitä joutuu joskus luopumaan. Enää reilut 7kk jäljellä..

Halloween

Halloween täällä on ihan eri asia kun Suomessa. Siinä missä Suomessa meillä on kotona muutama epäaito kurpitsa, täällä meillä on kaiverrettuja kurpitsoja, hämähäkinverkkoja, pattereilla toimivia liikkuvia haamuja pihalla, hautakiviä, kurpitsavaloja ja ties mitä muuta. Ja moni talo on enemmän koristeltu kun meidän. Koulussa pukeutuneita oppilaita oli ehkä noin puolet. Osa oli pukeutunu pelottavaksi zombiksi tmv ja osa oli erilaisia hahmoja esim leffoista tai tvohjelmista. Yhellä tytöllä oli mm teletappipuku. Ite en pukeutunu kouluun koska oli tosi kylmä ja sateinen päivä mut osa mun kavereista pukeutu ja sain kyl kuulla paljon siitä miksen pukeutunu... Koulun jälkeen kyl vaihdoin inkkari/pocahontasvaatteet päälle, Rebecca tuli meille ja ruvettiin valmistelemaan karkit yms valmiiks miljoonia lapsia varten. Ja niitä lapsia muuten tuli! Jokaselle annettiin kaks karkkipatukkaa tmv, mut karkkia silti kulu varmaan joku 10kg. Mun vanhemmat osti karkkia varmaan ainaki 100dollarin edestä. Käytiin Rebeccan kanssa myös trick or treatilla ja karkkia tuli syötyä tänään ihan liikaa!! Oli kyl tosi erilainen mut kiva Halloween vaikka oltiinki ihan märkiä sateesta:) mukana muutama muuki ku halloweenkuva. Sori kännykän laatu.

Yks perjantai-ilta vaihtarikavereitten kanssa<3

Pumpkinspice frappuccino oli ihan superhyvää! Mä tosin ostin chocholatemint mut vaihdoin Haleyn kaa ku sen mielestä mun oli parempi ja mä tykkäsin enemmän sen hehe.

Inkkariasu

Rebecca<3

Mun eka kurpitsa:D

lauantaikahvit after eating too much candy

Puhuttiin mun kaverin kaa Pop Tartseista köksässä ja kerroin etten oo ikinä maistanu ni se toi seuraavana päivänä kouluun haha, oli kyl ihan namia

80päivää tuli täällä täyteen, joka tarkottaa 1/4 koko vuodesta. Hassua että ollaan jo niin pitkällä. Cross countryki on ohi ens viikon jälkeen. Muuten tänne ei kuulu mitään superihmeellistä, ehkä nyt näinä parina viime viikkona oon vihdoin ruvennu oikeesti nauttimaan elämästä täällä, arki tuntuu normaalilta, on kaverit, koulu ja perhe siinä missä Suomessakin. Tosin Amerikkaelämää ei voi verrata sen Suomielämän kanssa, ne on ku ihan eri maailmasta, täysin erilaisia keskenään. Oon jo aika hyvin oppinu ja tottunu asioihin täällä, enää en muun muassa ihmettele jos joku tulee kouluun pyjamahousuissa tai hello kitty leggingseissä, enkä pidä outona sitä että kaupan työntekijät juttelee sun kanssa viikonloppusuunnitelmista. Haha, muutenki small talk on niin eri juttu täällä. Tai no oikeestaan voi sanoa et Suomessa sitä ei oo ollenkaan.

Helmi

P.s sori kaverit jos en vastaa teiän viesteihin/snappeihin - haluun ottaa vähän lisää etäisyyttä ainaki tällä hetkellä Suomielämästä jotta voin elää täysillä tätä elämää. En kuitenkaa oo unohtanu teitä<3