December

Joulu Amerikkalaisittain sujui hyvin. Jouluaattona ja aaton aattona oli jonki verran koti-ikävää mut se meni kyl sit ohi ku oli tekemistä ja ihmisiä ympärillä. Meille tuli sukulaisia muutamaksi yöksi viettään Joulua ja oli kyllä hullu mutta onnistunu Joulu! Täällä koristeisiin panostetaan ihan kunnolla, ulkona on paljon valoja, kuusi tuodaan ajoissa sisälle, ikkunat on täynnä kaiken maailman ornamentteja ja nenäliinatki muuttuu poro- tai joulupukkikuvioiseksi. Me avattiin lahjat 25. päivä aamulla ja lahjoja oli siis ihan valtavasti! Kaikki ei todellakaan mahtunu kuusen alle vaan niitä löyty pöydän alta, eteisestä, ruokahuoneesta ja ties mistä. Lopuks mulle ja hostveljelle oli järjestetty ns. Lahjan metsästys, jossa saatiin lappuvihjeitä ja niitä seuraamaalla löydettiin sit meiän isoimmat lahjat. Oli hauskaa!:-) sain mm. lapaset, pipon, suklaata, lahjakortin, minikahvinkeittimen (mun hostperhe ei juo kahvii), koruja, rahaa uuteen puhelimeen, vihkoja, kyniä, pörrösukkia, kirjan.... kaiken näköstä. Parhaana varmaan gopro-kamera Suomivanhemmilta! Lahjoja siis tuli varmaan enemmän ku koskaan ennen ja olihan se hauskaa vaikka ei ne mun mielestä se Joulun tärkein asia ookaan.

Lähettiin lauantai aamuna Chesteriin joka on 3tuntia pohjosemmassa. Mun hostvanhemmat asu täällä ennen joten tultiin muutamaks päiväks rentoutumaan ja moikkailemaan näiden kavereita. Tää on tosi pieni ja rauhallinen paikka metsän keskellä. Tulee vähän Suomi mieleen ku luntaki löytyy. Tässä muutamia kuvia mun joulukuusta huonolaatusesti kännykällä otettuna ja sit GoPro-kokeiluja

1. Meil oli vika taapamien Cross Country tiimin kaa, teampicture. 2. Joulukuusen koristelua Haleyn kanssa. 3. Uusia lenkkimaisemia. 4. Joulukuusen kaato

1. & 3. Lounas selfieitä with best girls

2. & 4. Tein Itsenäisyyspäivänä suomalaista ruokaa Rebeccan kanssa mun isäntäperheelle

1. Bestiee 2. Tehtiin tollanen pinboard momin kaa mun huoneeseen 3. Lounaalla jälleen 4. Caffe Mekka after school

1. Joulukuusi kotona 2. Selfieitä Aikan puhelimella Brianin kaa 3. Koulubussissa Haleyn kaa 4. Nevada Cityn jouluvalot

Pipareiden tekoa hostveljen kaa

👆ulkona oli pilkkopimeetä ku nappasin tän kuvan. Ens kerralla tosin taidan ottaa kamerajalustan ni kuva ei tärähdä, mut ihan cool kumminki. (Isi: kamera siis toimii!!)

Uuden vuoden aattona ois tiedossa "bileet" yhellä kaverilla ja sit toivottavasti rentoo lomailua ennen ku koulu taas alkaa. 

Helmi

''Country of freedom''

Moi taas! Kaks viikkoa on vierähtäny taas nopeesti ja 1/3 mun vaihtovuodestaki on jo tullu täyteen. Paikka tuntuu joka päivä enemmän kodilta ja arki sujuu yhä muitta mutkitta. (Sanotaankse noin?) Mun eka Thanksgiving oli tosiaan viime torstaina, mentiin hostäidin vanhemmille muutaman tunnin automatkan päähän ja oli kyllä ihan kiva kokemus. Vietin kans toisen Thanksgiving - illallisen mun kaverin Haleyn perheen kanssa lauantaina, eli pääsin kokemaan kaks vähän erilaista kiitospäivää. 

Aattelin nyt sit kertoa että mimmosta täällä Amerikassa oikeesti on ja kuinka jotku jutut erookaan Suomesta. Viikon lomamatkalla moni varmaan aattelee että ei tää paljon Suomesta tai Pohjois-Euroopasta eroa mutta voin kyllä sanoa että 3 kuukauden täällä asumisen jälkeen voi todeta että ihan erilaisia paikkoja nää on! 

Ekaks koulu. High School tosiaan on 4 vuoden mittanen, Freshman-, Sophomore-, Junior- ja Senior - vuodet. Täällä opetuksen taso on ihan eri luokkaa ku Suomessa, läksyjä annetaan melko paljon enemmän ja niistä saa monesti pisteitä joista arvosana sit koostuu. Mut niitä pisteitä saa tosi helposti ja ite en täällä tee paljookaan koulun eteen ja arvosanat on A:ta ja B:tä. Koulu on siis melko naurettavan helppoa täällä ja oppilaita kohdellaan ihan ku lapsia. Säännöt on kans paljon tiukempia, ala-asteen tyylisiä. Ei tää nyt ihan ku mistään Jenkki-leffasta oo, mut kyllä täällä on selkeesti porukoita, esim. Cheerleaderit, nörtit, kirkkonuoret, futarit jne jotka keskenään hengailee esim. lounaalla. Koulussa on kans dress code, tosin meiän koulussa ei sitä ihan kauheesti noudateta enkä oo kuullu kenenkää oikeen sanovan mitään. 

Draamaa on kans paljon enemmän. Ihan pienistäki asioista välillä. Ja ihmissuhteet on niiin erilaisia. Esim. ''Parhaat kaverit'' ei välttämättä tiedä paljookaa  toistensa elämästä ja ''Love you''- lausetta sanotaan melkeen puoltutuilleki samalla ku sanotaan moikat oppitunnin jälkeen. Tai ainaki jotku sanoo. Mut täällä ihmiset vaikuttaa ainaki alkuun niin paljon mukavimmilta ja sosiaalisimmilta ku Suomessa ja on helpompi jutella ihan tuntemattomilleki. Moikkaustuttuja siis saa helposti koulussa, mutta niiden hyvin kavereiden saaminen vie vähän enemmän aikaa. Pojat on kans paljon kohteliaampia,ihan kaveri mielessä, avaa esim. ovia koulussa ja saattaa kehua. Suomessa ei kauheesti tällästä nää/kuule paitsi jos jotku seurustelee. Täällä seurustelu on ihan erilaista ku Suomessa. Toki täälläki on semmosia pitkiä suhteita mutta monesti oon kuullu kuinka joku käy treffeillä muutaman viikon ajan jonku jätkän kanssa ja ens kuussa deittaillaanki jo seuraavaa haha. 

Täällä säännöt on kans ihan eri luokkaa. Moni kuvittelee mielessään Amerikan tosi vapaana maana, mutta tosiasiassa ei kyl ihan näin oo. Tai ainakaan nuorten osalta. Esim. Vanhemmat haluu aina tietää tasan tarkkaan missä sä oot, koska tuut kotiin, kenen kanssa sä oot, mitä teette jne. Ei tässä nyt sinäänsä mitään vikaa oo mut ei voi vaan samalla tavalla esim. lähteä kavereiden kanssa hengailemaan tai yksin kaupungille niinku Suomessa ilman erillisiä lupia. Ja tää on siis melkeen jokasessa perheessä. Kaipaan semmosta vapautta. Alkoholin kanssa ollaan kans ihan supertarkkoja, mutta outoo on et pilven polttaminen ei ookaan niin pahasta (mukamas). Aika ristiriitasta mun mielestä :D

Ruoka on kans melko erilaista. Mun perheessä syödään kyl tosi terveellisesti ainaki Amerikkalaisittain ja täällä on monia perheitä jotka koittaa syödä orgaanista ja terveellistä ruokaa, mut pikaruokapaikkoja on silti joka kulmalla. Ja valinnan varaa on ihan kauheesti. Jäätelömakuja on niin monia pienessäki kioskissa ettei koskaan tiiä mitä haluis tilata + annoskoot on ihan valtavia. Ja toki halvempaa. Eli ruokaa tulee syötyä vähän enemmän. Kuuluisat vaihtarikilot... Itelle ei oo kyllä ku pari kiloa tullu ja neki vaan ekan kuukauden aikana jonka jälkeen paino on pysyny ihan samana että en kyllä kauheen huolissani oo:D Oon lukenu että jotku vaihtarit on lihonu jo tässä ajassa melkeenpä 10 kiloa joka kyllä mun korvaan kuulostaa aika paljolta..

Ostoskeskukset = taivas. Tosin lähin hyvä ostoskeskus mulla on noin tunnin ajomatkan päässä, mut eipähän tuu tuhlattua liikaa jatkuvasti heheh. Ostoskeskuksista löytyy yleensä kaikki maholliset ihanat kaupat ja hinnatki on niin paljon halvempia ku Suomessa. Vaihtelevasti about 10-40% halvempaa. Farkut tosin saattaa olla vähän kalliimpia. 

Pukeutuminen koulussa. Tulisko teille Suomessa mieleen lähteä kouluun yöppärin housut ja ylisuuri huppari päällä? Tai leveelahkeiset farkut, ihan jokaisella.. Jos siis ei leggingsit.. Ekoina viikkoina koulussa ihmettelin aika paljon monien tyyliä mut nyt siihen on jo tottunu. Ehkä mäki alan kohta käyttää  sandaaleja ja pitkävartisia niken sukkia yhessä. Hahah toivottavasti en. Täällä siis ei muoti ainakaan mun mielestä oo kauheesti edellä, mutta mistäs sitä tietää...

Julkinen liikenne. Tai oikeestaan mikä julkinen liikenne? En oo kuulukaan semmosesta täällä. Eiku joo, on täällä se bussi joka kulkee pari kertaa päivässä kiertäen nää pienet kaupungit. Nii ja se toinen bussi jolla kestää 5 tuntia Sacramentoon. En ite siis käytä julkista liikennettä täällä ollenkaan jos koulubussia ei lasketa. Aina täytyy pyytää kyyti hosteilta tai kaverilta, joka välillä kyllä turhauttaa. Helsingissä yks parhaita asioita on kyl niin hyvä julkinen liikenne! Metroja ja busseja tulee jatkuvasti, oon kyllä niin ilonen niistä siellä ja kaipaisin niitä tänneki. Toki tää on pieni paikka eikä vois olettakaan samoja asioita, mutta edes isoissa kaupungeissa täällä ei kovin hyvää julkista liikennettä oo.

Täällä eläessä oon kyllä oppinu kattomaan Suomea ihan eri näkökulmasta ja oon tosi ylpee ja onnellinen mun suomalaisuudesta. Ilmanen koulutus, terveyden huolto, hyvät oikeudet... Kyllä se Suomi on paras paikka. Mun on tää Amerikkaki ihan cool. Hassua että piti lähteä näin kauas nähdäkseen lähelle. Lauantaina Suomen itsenäisyyspäivänä lupauduin että teen hostperheelle Suomalaista ruokaa ja Rebecca on varmaan tulossa yökylään. Perjantaina on Cross Country tyttöjen yökyläily myös eli ohjelmaa siis riittää :-) Ja jouluki on kohta jee. Täällä ei säät kyllä kauheen jouluset oo. Vettä tulee ku saavista kaatamalla, pimeetä riittää ja ulkona on kylmä haha. Ei siis mikään Etelä-Californian rantakeli tosiaankaan. Kaipaan kyllä lunta, mielummin sitä ku sadetta!

Tällä kertaa tämmönen kuvaton postaus, ens kerralla koitan lisäillä kuvia:) Kestää vaan niin kauan aina ladata niitä koneelle ja kännykän kuvien laatu ei tosiaan oo mitään parhaimmistoa..Ens kertaan!

Helmi

Nevada City

Tajusin  etten ookaan kertonu kauheesti tästä kaupungista, tai oikeestaan kylästä missä asun. Nevada City on siis melko pieni parin tuhannen asukkaan kylä lähellä vuoristoa ja tää on kans Nevada Countyn ''pääkaupunki''. Täällä kylässä asu tosi paljon ihmisä sillon ku Californiassa oli kullankaivajia, joten nykyään tää on osittain ns turstimesta ja tääl on paljon kaikkia luonnonpaikkoja lähellä mis voi lukee esim. kullankaivajien historiasta yms haha. 

Tän kirkon edessä ootan koulubussia jos meen bussilla kouluun.

Ite asun ihan lähellä kauppoja ja kahviloita downtownissa. Ihan muutamassa minuutissa siis kävelen keskustaan mikä on kyllä tosi kiva! Koska en saa ajaa autoa täällä ja osalla kavereilla ei myöskään oo autoa ni pääsee ainaki jonneki ilman että joutuu aina pyytämään hosteilta kyytejä. Downtown koostuu pääasiassa oikeestaan yhestä isosta kadusta ja sit muutamasta pikku sivukujasta joiden varrella on pieniä kauppoja, ravintoloita ja pubeja. Ihmisiä täällä ei päivisin kauheesti näy, mutta iltasin - etenki viikonloppusin - vilskettä on yllättävän paljon. 

Nevada County on tunnettu paljosta huumeiden kasvatuksesta joten täällä tosiaan näkee melko paljon ihmisiä ketkä niitä käyttää. Meiän koulun oppilaista viimevuonna jonku tutkimuksen mukaan jopa 90% oppilaista oli kokeillu jotain huumetta elämänsä aikana, eli aika isoissa lukemissa pyöritään. Mut täällä on kyl kaikki silti tosi mukavia ja en usko et ainakaan mun kavereista niitä moni ois käyttänny. Mut tosiaan monien oppilaiden vanhemmat kasvattaa marijuaanaa kotona vaikka se onki laitonta täällä...  Muutenki täällä näkee aika paljon hippityylisiä ihmisiä, etenki  20-50-vuotiaita ihmisiä rastat päässä ja dyetye-paidat päällä. Ja orgaaninen ruoka on tosi iso juttu! Ja muutenki koitetaan syödä semiterveellisesti, ostetaan vihannekset ja hedelmät torilta kesäsin ja moni välttää kans gluteenia. Ja meiänkään perheessä ei oo mikroa koska nää aattelee et se on tosi pahaks ruoalle. Vaikka koitetaanki syödä terveellisesti ni on täällä silti enemmän isoja ihmisiä ku Suomessa hehe mut ei ehkä niin paljoo ku oisin aluks tänne tullessa kuvitellu.

Tykkään kyllä asua täällä ihan tosi paljon! Vaikka välillä ehkä kaipaiski isompaan kaupunkiin, ni kyllä oon silti tyytyväinen että asun täällä melko rauhallisesti ku vaikka Los Angelesissa tai muussa isossa kaupungissa. Täällä voi vapaasti liikkuu ulkona, mennä downtowniin tai kävelylle luontoon - oon kuullu että aika monella asuinalueella USA:ssa ei oo kovin mahollista vaan kävellä kaduilla mikä on musta ainaki tosi outoa (?) .

Eipä mulla mitään  muuta tällä kertaa, kohta ois lähtö Youth Groupiin:-) 

Helmi

Little things

Oon oppinu täällä paljon kolmessa kuukaudessa. En tarkota opituilla asioilla matikkaa tai historiaa, vaan elämää. Asioita elämästä itsessään, uusia näkökulmia ja arvoja. Ennen tänne muuttamista asioiden tärkeysjärjestykset oli mulle ihan erilaiset ja arvostin asioita ihan eri tavalla kun nyt. Itsevarmuus on kasvanu huimasti. Oon oppinu nauttimaan niistä pienistä asioista elämässä paremmin. Oon oppinu olemaan kiitollinen.

On totta ku sanotaan että vaihtarilla kaikki tunteet tuntuu ainaki 10-kertaisina. Jos puolituttu moikkaa sua koulussa tai joku pyytää hengaamaan koulun jälkeen ni se saattaa piristää sun koko loppupäivän, mutta toisaalta jos esim joku kenen kanssa juttelit edellisenä päivänä ilosesti ei oo huomaavinaankaan sua koulussa, saattaa koko päivä olla ihan pilalla ja mieli maassa. Suomessa luultavasti vaan kohauttaisin hartijoita ja antaisin asian olla, mutta täällä sitä saattaa toisinaan miettiä mikä on vikana ja purra hammasta välttääkseen itkupotkuraivarit pienistäki asioista.

Vaihtarin näkökulmasta mulla on täällä nyt melko vakaa elämä. Tai olihan mulla elämä aiemminkin, jos elämäksi luokitellaan se että joka päivä koulun jälkeen tulee kotiin ja seuraavana aamuna menee takas kouluun. Vaikka mun elämänä on ihan erilainen kun Suomessa, ni se on kuitenki sellanen josta nautin ja jonka pienistä iloista saan aikaseks ne mulle rakkaat muistot. Mulla on perhe joka välittää, pikkuveli kuka joka ilta antaa hyvänyön halin ja viikonloppu aamusin pomppaa mun huoneeseen ku oon vielä puoliunessa tai vähintään koputtaa mun oveen niin kauan että herään. Mulla on kavereita keille voin kertoa mun murheista ja iloista, ja kaikista tärkeintä on että voin olla täysin oma itteni niiden seurassa. Ei tartte sellasta tiettyä varautuneisuutta mikä ainaki mulla on välillä uusien ihmisten seurassa, voi käyttäytyä oudosti ja tehdä typeriä ja lapsellisia juttuja ilman että kukaan kattoo vinoon ja miettii mielessään ettei ainakaan halua tuntea tota. Oon myös ymmärtäny että kavereiden määrällä ei loppupeleissä oo mitään merkitystä. Yksikin hyvä ystävä on arvokkaampi ku monta ''hengauskaveria''.

Koulu on jo ihan arkipäivää, samoin joka keskiviikkoinen youth group. Cross country tosiaan loppu viikko sitte, tuntuu toisaalta melko haikeelta ku oli tottunu näkemään tiimin joka päivä, jännittämään yhessä kisoja tai manailemaan rankkoja treenejä. Keväällä ehkä alotan trackin jos on vielä fiilistä. Suosittelen kyl kaikille vaihtareille jotain harrastusta, paljon helpompaa tavata ihmisiä ja koti-ikäväkään ei ehdi tulla kun on tekemistä.

Tää viikonloppuki on kohta ohi. Perjantaina menin koulun jälkeen Haleylle, leivottiin ja kateltiin leffaa. Mun kaveri Sara crosscountrytiimistä kutsu mut sen kirkon kanssa yövaellukselle, joka oli eilen. Haha uskokaa tai älkää mut Californiassaki on kylmä - vaellettiin nimittäin lumisateessa ( ei kyl mitään verrattuna Suomen lumisateisiin...). Oli tosi kivaa ja noin 4 mailin vuorella vaelluksen jälkeen palattiin kirkolle, pelattiin Nerf-Waria joka on semmosta sotaa aseilla joissa on pehmeitä panoksia sisällä haha, ja sit yövyttiin kirkolla. 

Täytyy vielä sanoa että vaihtariks lähteminen on kyllä mun elämän paras päätös, vaikka välillä siltä ei ois tuntunukkaan. Vaihtarina olemista ei voi oikein kuvailla ja parhaiten sen ymmärtääki vaan toiset vaihtarit / ex-vaihtarit. Ennen mun omaa vaihtovuotta ajattelin että pystyisin hyvin kuvittelemaan mimmosta vaihtarina on, mut täytyy sanoa että pieleen meni ainaki puolet ajatuksista. Täällä jokainen päivä on ku uus selviytymistarina, kaikki on uutta ja ihmeellistä, mutta kun kaikkeen tottuu, ei halua edes kuvitella että siitä joutuu joskus luopumaan. Enää reilut 7kk jäljellä..

Halloween

Halloween täällä on ihan eri asia kun Suomessa. Siinä missä Suomessa meillä on kotona muutama epäaito kurpitsa, täällä meillä on kaiverrettuja kurpitsoja, hämähäkinverkkoja, pattereilla toimivia liikkuvia haamuja pihalla, hautakiviä, kurpitsavaloja ja ties mitä muuta. Ja moni talo on enemmän koristeltu kun meidän. Koulussa pukeutuneita oppilaita oli ehkä noin puolet. Osa oli pukeutunu pelottavaksi zombiksi tmv ja osa oli erilaisia hahmoja esim leffoista tai tvohjelmista. Yhellä tytöllä oli mm teletappipuku. Ite en pukeutunu kouluun koska oli tosi kylmä ja sateinen päivä mut osa mun kavereista pukeutu ja sain kyl kuulla paljon siitä miksen pukeutunu... Koulun jälkeen kyl vaihdoin inkkari/pocahontasvaatteet päälle, Rebecca tuli meille ja ruvettiin valmistelemaan karkit yms valmiiks miljoonia lapsia varten. Ja niitä lapsia muuten tuli! Jokaselle annettiin kaks karkkipatukkaa tmv, mut karkkia silti kulu varmaan joku 10kg. Mun vanhemmat osti karkkia varmaan ainaki 100dollarin edestä. Käytiin Rebeccan kanssa myös trick or treatilla ja karkkia tuli syötyä tänään ihan liikaa!! Oli kyl tosi erilainen mut kiva Halloween vaikka oltiinki ihan märkiä sateesta:) mukana muutama muuki ku halloweenkuva. Sori kännykän laatu.

Yks perjantai-ilta vaihtarikavereitten kanssa<3

Pumpkinspice frappuccino oli ihan superhyvää! Mä tosin ostin chocholatemint mut vaihdoin Haleyn kaa ku sen mielestä mun oli parempi ja mä tykkäsin enemmän sen hehe.

Inkkariasu

Rebecca<3

Mun eka kurpitsa:D

lauantaikahvit after eating too much candy

Puhuttiin mun kaverin kaa Pop Tartseista köksässä ja kerroin etten oo ikinä maistanu ni se toi seuraavana päivänä kouluun haha, oli kyl ihan namia

80päivää tuli täällä täyteen, joka tarkottaa 1/4 koko vuodesta. Hassua että ollaan jo niin pitkällä. Cross countryki on ohi ens viikon jälkeen. Muuten tänne ei kuulu mitään superihmeellistä, ehkä nyt näinä parina viime viikkona oon vihdoin ruvennu oikeesti nauttimaan elämästä täällä, arki tuntuu normaalilta, on kaverit, koulu ja perhe siinä missä Suomessakin. Tosin Amerikkaelämää ei voi verrata sen Suomielämän kanssa, ne on ku ihan eri maailmasta, täysin erilaisia keskenään. Oon jo aika hyvin oppinu ja tottunu asioihin täällä, enää en muun muassa ihmettele jos joku tulee kouluun pyjamahousuissa tai hello kitty leggingseissä, enkä pidä outona sitä että kaupan työntekijät juttelee sun kanssa viikonloppusuunnitelmista. Haha, muutenki small talk on niin eri juttu täällä. Tai no oikeestaan voi sanoa et Suomessa sitä ei oo ollenkaan.

Helmi

P.s sori kaverit jos en vastaa teiän viesteihin/snappeihin - haluun ottaa vähän lisää etäisyyttä ainaki tällä hetkellä Suomielämästä jotta voin elää täysillä tätä elämää. En kuitenkaa oo unohtanu teitä<3

Fallbreak

Heippa! Taas on vierähtäny kolmisen viikkoa siitä kun viimeksi kirjottelin. Maanantaina tuli 2 kuukautta täyteen täällä! Tuntuu että justhan mä saavuin mut toisaalta että oisin ollu täällä ikuisuuden. Välillä on toki vähän ikävä Suomeen ja muutama viikko sitte oli ehkä semmonen pahin Suomi-ikävä mut se on helpottanu tosi hyvin ja tällä hetkellä oon kyllä tosi ilonen täällä:) Meillä on tosiaan syysloma (joka kyl loppuu ylihuomenna...). Mun loma alko perjantaina sillä että mun kaveri tuli meille viettää iltaa ja tehtiin yhessä pizzaa ja kateltiin leffoja. Lauantaina lähettiin perheen kanssa San Diegoon ja oli kyllä kiireinen mut mahtava viikko!! Käytiin lego landissa - tosiaan mun 9-vuotias veli on hulluina legoihin:D, Sea Worldissa, California Adventure Parkissa, Disneylandissa ja San Diego Zoo Safari Parkissa. Sekä tietysti rannalla ja shoppailemassa. Oon kyllä ilonen siitä että pääsin Californian lämpöön vaihtoon, täällä mun kotikylässä on päivisin yli 20 astetta vielä:) Tosin kyl mä ihan innoissaan ootan jos saatais vähän luntaki talvella.

Helmi

Over a month

Moikka! Viime kerrasta ku kirjotin on menny jo melkeen kuukausi.. Täällä riittää tekemistä ihan koko ajan ja jos johonki väliin sattuu 10 minuuttia "vapaa-aikaa" oon yleensä nii väsyny etten edes tuu ajatelleeks avata konetta. Amerikassa oon nyt ollu reilut 6 viikkoa. Aika lentää ihan tosi nopeesti, mutta toisaalta tintuu että oisin ollu täällä ikuisuuden. Vielä 9 kuukautta edessä.

Tän kuukauden aikana on tapahtunu paljon kaikkea, ollaan käyty perheen kanssa San Franciscossa, oon alottanu cross countryn ja ollu kaksissa kisoissa, oon ollu ekassa jalkapallopelissä, oon nähny unia englanniksi, oon käyny shoppailemassa, meillä oli AFS-leiri (pääsin puhumaa Suomea pitkästä aikaa!), oon käyny ekaa kertaa sunnuntaikirkossa, on ollu homecomingviikko ja -tanssit, ja paljon paljon muuta! Välillä tuntuu että tekemistä on vähän liikaakin eikä ehdi levähtää mutta toisaalta ei tuu ainakaan tylsää kun koko ajan on tekemistä.

Koulu sujuu ihan okei. Arvosanat ei oo mitään tosi huonoja muttei kaikki ihan A-takaan oo. En tosin stressaa koulusta liikaa kun en niitä kursseja saa kuitenkaan Suomessa suoritettua. 

Meiän koulussa vaihto-oppilaita on todi paljon, arviolta 15-20. Toisaalta se on tosi kiva koska aina on joku jolle jutella, mutta huonona puolena siinä on se että paikalliset oppilaat aattelee että vaihtarit tykkää varmasti hengailla keskenään eikä tarvii muita kavereita joten kavereiden saaminen on tosiaan vähän vaikeempaa. Muutama kaveri kyl on vaihtareiden lisäks keiden kanssa voi hengailla vapaa-ajalla ja cross country-tiimissä on supermukavia tyyppejä:) 

Tosiaan oon ollu kaksissa crosscountry kisoissa, eka oli 3mailia eli noin 4.8km ja race oli täynnä mäkiä ja olin ihan kuollu sen jälkeen. Mun aika oli 27:19 ja olin ihan tyytyväinen koska se oli mun eka kisa ja olin treenannu vaan reilu viikon. Toka race meillä oli perjantaina ja mun aika oli 24:35 ja siihen oon kyllä tosi tyytyväinen. Se oli 5K-race eli siis 5km. 

Homecoming oli reilu viikko sitte. Menin yhessä Rebeccan, Haleyn, sekä Rebeccan hostsiskon ja sen kahen kaverin kanssa. Oli ihan superkiva ilta ja jäätiin kaikki yöks Rebeccalle. Meiän koulussa homecoming ei kyl oo mikään kovin iso juttu ja tansseissa oliki lähinnä vaan freshmaneja ja sophomoreja. Oli silti tosi kivaa kavereiden kanssa:)

Nää kuvat on nyt tosi sekasessa järjestyksessä, enkä oikein tiiä miten nää näkyy ku kirjotan tän postauksen kännykällä enkä koneella ja kuvatkin tosiaan kännykän kamerasta. Ollaan nyt ajamassa kohti San Franciscoa ja mennään purjehtimaan täksi päiväksi. Ohjelmaa siis tiedossa:) 

Kaiken puolin menee siis hyvin, toivon että löytyy pian aikaa niin voin tulla kertomaan tarkemmin Amerikkalaisesta elämästä ja miten kaikki täällä eroaa Suomesta jne. 

Helmi