tiistai 3. maaliskuuta 2015

Onnellinen + vaihtarifiiliksiä

 Varotan ihan alkuun koska aika paljon tekstiä.. :)
Elän ihan normaalia arkea täällä. Mut se arki ja elämä on kivaa. Tunnen olevani ilonen ja onnellinen ihan koko ajan. Toki välillä on niitä huonoja fiiliksiä ihan normiasioista niinku Suomessaki, mut en annan niiden yhtään häiritä ja hetkessä ne on jo ohi. Oon paljon positiivisempi ja ajattalen aina tylsienki asioiden hyviä puolia. Täällä. 

Vaihtarileirillä ennen vuotta käytiin läpi tunneskaalaa. Kuinka aluks kaikki on tosi uutta ja mageeta, sit alkaa se laskukausi joka voi kestää useitaki kuukausia, sit taas nousu, Joulunaikaan koti-ikävää ja kuinka tammi-helmi-maaliskuussa elämä alkaa maistua ihan uudella tavalla. Voin samaistua tähän melko hyvin. Mulla eka kuukaus oli mahtavaa. Kaikki oli hienoa, uutta, ihmeellistä. Koulussa ihmiseet oli kiinnostuneita ja tuntu et hei kylhän täältä niitä kavereita varmasti löytää ja perheen kanssa oli kivaa ku ne halus esitellä mulle paljon uusia juttuja ja paikkoja. Mut tokan kuukauten aikana kaikki alko oikeesti ärsyttää. Siis ihan kaikki. En tykänny yhtään olla täällä ja vaikka koulussa oli niitä juttelukavereita ni tuntu että vaan muista vaihtareista oli tullu oikeesti kavereita. Eikä niistäkään kovin monia. En halunnu puhuu paljoo Suomeen koska aattelin että jos vaan nyt elän tätä elämää täällä ni kyllä se siitä ja aattelin koko aika että hei enää vajaa 300 päivää ni oon Suomessa taas. Melkeen odotin sitä. Tätä jatku se pari kuukautta. Mut sit kaikki alko mennä paremmin. Välillä oli niitä koti-ikävä kohtauksia, muttei todellakaan niin vahvana ku tokan ja kolmannen kuukauden aikoihin. Joulu täällä oli ihan mahtava ja oon niin kiitollinen mun perheelle että oon saanu kokea kaikki perhejuhlat tasavertasena perheenjäsenenä en vaan ns sivusta katsoen ja ihmetellen. Aloin saada enemmän kavereita, en nyt mitenkään hirveesti, mutta kuitenki muutamia joiden kanssa pystyy hengailla ja yhen tosi hyvän ystävän. Kuka on vieläki mun paras kaveri täällä. Jouluna siis mulla ei tullu mitään takapakkia ollenkaan. Vaikka se on aina ollu mulle sellanen perheen kanssa vietetty perinne, oli mulla täällä perhe ja sukulaisia kenen kanssa juhlia ja nauttia ja rentoutua. Ja Joulun jälkeen mun fiilikset on vaa menny ylöspäin koko ajan. Tammikuun lopulla  tajusin miten paljon mun asenne kaikkea uutta kohtaan on muuttunu. Koulussa aloin saada enemmän kavereita ja kans vapaa-ajalla ja ei oo enää ollu sellasia päivä ku istuisin vaan kotona ja miettisin Suomeen. Ei ollenkaan. Rakastan olla täällä ja mun elämä täällä on koko ajan kivaa. Ihan parasta. Mulla on muutama tosi hyvä ystävä ja koulussa tuntuu että on paljon ihmisiä kenen kaa voi chattailla ja hengailla käytävillä. (käytävät.. well I guess I mean outside. Meiän koulussa ei mitään käytäviä oo :D ). Mut eniveis, elämä hymyilee, on paljon tekemistä vaikka en mitään koulun urheiluakaan harrasta. Välillä on kiva kuulla kuinka joku tulee koulussa vastaan ja sanoo ''Helmiiii, I miss you in Track'' tai jotain muuta vastaavaa ja tulee sellanen olo että Cross Countryssa olin ihan oikea tiimin jäsen enkä vaan pelkkä vaihtari. Mut siitäki on niin pitkä aika..

Aika  täällä menee ihan liaan nopeesti. On jo maaliskuu ja kolmen kuukauden päästä alkaa kesäloma. Hullua hullua hullua hullua hullua. Elämä täällä on vaa jotenki paljon yksinkertasempaa ja tuntuu etten stressaa turhista asioista. Oon löytäny oikeen elämänilon ja ne asiat joista nautin.

Sunnuntaina ku oltiin syömässä näiden tuttavaperheellä illallista ja juttelin heidän pojan kanssa kuka välillä vie mut Youthgroupiin muttei muuten nähdä kauheen usein, oli ihana kuulla kuinka se sano ''I need to say this, but yor English is like 1000 better than it was when I first met you'' ja se teki mut tosi iloseks. En ees oo tajunnu kuinka paljon mun kielitaito on parantunu täällä, se vaan on niin automaattista. Toki kaikki kaverit aina vitsailee mun Suomiaksentista, mut ei se mitään. Ja välillä ravintolassa tarjoilija saattaa kysyä että mistä oon kotosin tai jos kaupassa maksan pankkikortilla ja joudun näyttää henkkarit ni työntekijät on ihan ihmeissään pinkistä kortista. 

Mut mitäs. Oon nyt selitelly mun deep feelings täs jonki aikaa. Ehkä voisin kertoa mitä oon tehny palattuani Meksikosta. Koulussa arvosanat laski aika reippaasti ku paikallaolosta saa pisteitä mut en jaksa huolestua. Kai ne sieltä ylös nousee haha... Maybee. Oon lähinnä hengaillu kavereiden kanssa. Perjantaina oli Bethanyn 17v synttärit, mentiin leffateatteriin jossa tarjoiltiin ruokaa näytöksen ajan ja jokaisella oli sellanen oma nappi jota painamalla saa tarjoilijan luokse. Oli tosi Amerikkalainen fiilis! :D Sit mentiin Klub Kaoss - nimiselle klubille joka on siis tarkotettu HighSchool-ikäsille nuorille ja se on lähinnä vaan semmonen tanssipaikka jos on mageita valoja ja dj soittaa musaa kovalla. Ilta oli kyl superkiva ja  taas pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin! Lauantaina lähettiin momin ja Haleyn kaa shoppingmalliin ja ostin mekon Junior Promia varten sekä kaiken näköstä muuta kivaa, takin, kengät, repun ja paidan. Sunnuntaina päivällä käytiin laskettelemassa. Tääl on ollu tosi lämmin vuosi joten ei olla päästy kauheen monia kertoja laskettelemaan, ehkä joku seittemän. Mut on se parempi ku ei mitään. 



Viikonloppuna meen taas mun norjalaisen kaveripojan koulun tansseihin, Junior Promiin. Oon ihan innoissani siitä. Vaihtarina olon yks parhaita puolia on kyl  ehottomasti se et saa kavereita ihan ympäri maailmaa! Tai ainak muista maista Pohjois - Euroopasta mun kohalla. Päätettiin Rebeccan kanssa että lähetään kesällä 2016 heinäkuussa reilaamaan Eurooppaan ja ollaan jo tehty huikeet suunnitelmat ja en vaan malttas odottaaa! 

Good vibes  siis :)

Helmi




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti